Baustelle Ost: Zur Identitätsproblematik in zwei Wenderomanen, Monika Marons Animal triste und Ingo Schulzes Simple Storys, und ihrer Darstellung in der Rezeption

Saksojen yhdistymisen seurauksena syntyneet käsitteet ”Ossi” ja ”Wessi”
kuvaavat nykysaksalaista identiteettiproblematiikkaa, jonka heijastumia löytyy myös kirjallisuudesta. Tutkimuskohteena ovat Monika Maronin romaani Animal triste (1996), Ingo Schulzen romaani Simple Storys (1998) sekä valikoima romaanien kriittisestä reseptiosta Suomessa ja Saksassa. Tutkimuksessani esitän käsitykseni fiktiivisten, narratiivisten tekstien yhteydestä yksilöiden identiteettiin, vaikka pysyttelenkin pohjimmiltaan kirjallisuudentutkimuksen parissa ja tarkastelen kriittisesti mahdollisia yhteyksiä romaanihenkilöiden ja todellisten ihmisten identiteetin välillä. George H. Meadin ja Jürgen Habermasin identiteettimallit muodostavat narratiivisen kirjallisuudentutkimuksen ohella keskeisen teoreettisen pohjan. Teoriat korostavat sekä sosiaalisten että kielellisten prosessien (vrt. diskurssit) yhteyttä yksilön identiteetin muodostumiseen. Romaani Animal triste esittää identiteetin syntymisen fiktiivisenä, yksilön tarpeiden manipuloimana prosessina. Molemmat romaanit kuvaavat ns. itäsaksalaisia hahmoja, jotka tuntevat alemmuudentunnetta kohdatessaan ns. länsisaksalaisia hahmoja. Simple Storys– romaanin henkilöhahmoille on tyypillistä mm. vian etsiminen itsestä ja
ainaiseen ”epäonneen” sopeutuminen. Romaanin erityisenä tyylikeinona on tapahtumien ja romaanin maailman diskurssien heijastumien ns. rivien väliin kirjoittaminen, esim. sosiaalisia epäkohtia kuvattaessa on henkilöhahmojen passiivinen suhtautuminen omaan tilanteeseen johdettavissa takaisin kyvyttömyydestä ratkaista ongelmia aina diskursseista johtuviin valta- ja alistussuhteisiin asti. Mielenkiintoiseksi kysymykseksi nouseekin romaanien tulkintakehys Suomessa ja Saksassa. Keskeisiä lukutapoja hahmotan reseptioanalyysissä, joka pohjautuu Hans–Georg Gadamerin hermeneutiikkaan. Reseptioanalyysi osoittaa romaanien suomalaisen ja saksalaisen reseption pitkälti muistuttavan toisiaan, erityisesti valittaessa lukutapa, jonka avulla
myös esteettisinä objekteina ymmärrettäviä romaanitekstejä tulkitaan todellisen maailman tapahtumia vasten. Suomalainen reseptio viittaa luku– ja ymmärtämisprosesseihin, joissa ymmärtämistä estävät syvälle juurtuneet ennakkokäsitykset ja odotukset luettavien romaanien kuvaamasta maailmasta.