Sammanfattning
Epiteliaalinen munasarjasyöpä jaetaan histologiansa ja molekulaarisen taustansa perusteella alaryhmiin, jotka eroavat myös kliiniseltä käyttäytymiseltään. Yleisimmän, huonosti erilaistuneen seroosin karsinooman syntymekanismit liittyvät DNA-vaurioita korjaavien homologisen rekombinaation (HR) geenien mutaatioihin. HR-puutoksesta syntyviä DNA-vaurioita voidaan hyödyntää seroosin karsinooman hoidossa käyttämällä polyadenosiinidifosfaattiriboosipolymeraasin (PARP) estäjiä yksinään tai yhdistettynä muihin kohdennettuihin hoitoihin. Mikäli endometrioidissa tai kirkassoluisessa alatyypissä on MMR (kahdentumisvirheiden korjaus, mismatch repair) -geenin mutaatio, ovat nämä syövät herkkiä immuunihoidolle. HR- ja MMR-puutoksista syntyviä DNA-vaurioita voidaan käyttää myös biomarkkereina tunnistamaan potilaita, jotka hyötyvät uusista, kohdennetuista hoidoista ja niiden yhdistelmistä.
| Originalspråk | finska |
|---|---|
| Tidskrift | Duodecim |
| Volym | 137 |
| Utgåva | 21 |
| Sidor (från-till) | 2287-2295 |
| Antal sidor | 9 |
| ISSN | 0012-7183 |
| Status | Publicerad - 2021 |
| MoE-publikationstyp | A2 Granska artikel i en vetenskaplig tidskrift |
Bibliografisk information
Vertaisarvioitu.Vetenskapsgrenar
- 3123 Kvinno- och barnsjukdomar