Huumeiden käyttäjien kuolemat Suomessa: Monimenetelmäinen tutkimus lääkkeellistymisen, sosiaalisen huono-osaisuuden ja huumeiden käyttökontekstien näkökulmasta

Tämän väitöstutkimuksen aihe on huumeisiin liittyvät kuolemat Suomessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten lääkkeellistyminen, eli lääkkeiden yhteiskunnallisen merkityksen kasvu, näkyy huumekuolemissa. Tutkimuksen tulokset kokonaisuudessaan osoittavat, että hoitokontekstissa suhteellisen turvallinen lääke ei ole sitä enää huumeiden käyttöympäristössä. Tulokset viittaavat siihen, että katukauppalääkkeiden lisäksi lääkärin määräämillä lääkkeillä on yhteys huumekuolemiin. Erityisesti työkyvyttömyyseläkkeellä olevilla huumeiden ongelmakäyttäjillä oli reseptilääkeostoksia huumeyliannostuskuolemiin liittyen. Myös laadullinen analyysi osoittaa, että lääkkeitä hankitaan terveydenhuollosta joko itselääkinnällisiin tai päihtymistarkoituksiin. Lisäksi tutkimuksessa analysoitiin huumekuolleisuuteen liittyviä sosiaalisia taustatekijöitä. Matala koulutus, työttömyys, työkyvyttömyyseläke, avioero ja asuminen laitoksessa tai yksin olivat yhteydessä huumekuolleisuuteen. Vaikka nämä eivät yksittäisinä tekijöinä ole merkki huono-osaisuudesta, voidaan sanoa, että kokonaisuudessa huumekuolleisuus on vahvasti yhteydessä sosiaaliseen huono-osaisuuteen. Koska huumekuolemaan johtava syrjäytymisprosessi alkaa nuorella iällä, huumekuolemien ehkäisemisen kannalta olisi tärkeää nuorten mielenterveyden häiriöiden ehkäisy ja hoito sekä opintopolun turvaaminen toisen asteen koulutukseen. Tulisi myös varmistaa, että paikkoja huumehoitoon on riittävästi, kynnys hoitoonpääsyyn on matala ja hoitopolku selkeä. Tutkimuksen aineistona on käytetty rekisteriaineistoja, ikääntyneiden huumeiden käyttäjien haastatteluaineistoa ja internetin keskustelufoorumin keskusteluketjuja, joita on analysoitu kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin menetelmin.