Itsehavainnoinnin kehittyminen edellytyksenä itseanalyyttiselle funktiolle

Sami Kivikkokangas, Mikael Leiman, Henrik Enckell

Forskningsoutput: TidskriftsbidragArtikelVetenskapligPeer review

Sammanfattning

Vaikka eri psykoterapiasuuntaukset pyrkivät kaikki yhteisenä tavoitteenaan potilaan itsehavainnoinnin muutokseen, on itseanalyysiä pidetty yhtenä psykoanalyysille erityisenä tavoitteena. Itseanalyyttisen työn avulla psykoanalyyttinen prosessi voi jatkua terapian päättymisen jälkeen. Huolimatta tästä keskeisyydestä läpi eri psykoanalyyttisten koulukuntien, itseanalyyttistä funktiota ei tematisoida tutkimuksissa suoraan ja empiirinen näyttö siitä on niukkaa. Tässä tutkimuksessa yritämme näyttää empiirisesti, miten itsehavainnointi edellytyksenä itseanalyyttiselle funktiolle voi kehittyä. Teemme tämän käyttäen Dialogista sekvenssianalyysiä paljon tutkitun Amalia X:n tuntien 152-156 sekvenssin avulla, minkä kautta pyrimme näyttämään, miten Amalia asemoituu uudella tapaa ongelmalliseen häpeäkokemukseen, paljastumisen tunteeseen ja haavoittuvuuteen. Tarkastelun fokuksessa ovat Amalian unikokemukset ja Amalian suhde psykoanalyytikkoonsa.
Originalspråkfinska
TidskriftPsykoterapia : Therapeia-säätiön jäsenlehti.
Volym39
Utgåva3
Sidor (från-till)196-216
Antal sidor21
ISSN0359-601X
StatusPublicerad - 2020
MoE-publikationstypA1 Tidskriftsartikel-refererad

Vetenskapsgrenar

  • 515 Psykologi

Citera det här