Kapeutunut maaseutunäkökulma uhkaa jakaa kansakuntia

Keskustelu maaseuduista näyttää sirpaloituneen marginaaleihin. Maaseutupuhe on osittain korvautunut muilla yleisesti hyväksytyillä teemoilla, kuten ajankohtaisen tärkeällä luontopuheella. Maaseutukeskustelun yhteiskunnallinen tila on kaventunut ja kokonaiskuvan on vääristynyt. Tämän seurauksena näkymät maaseuduilla ja kaupungeissa elävien ihmisten yhteisestä, jakamattomasta tulevaisuudesta ovat häviämässä.

Kaupungeista puhutaan tulevaisuusorientoituneesti, koska ne nähdään yleisesti nykyisen talousjärjestelmän vetureina ja innovaatioiden kasvualustoina. Kaupunkitaloudet kehittyvät verkottuneina lähellä ja kaukana oleviin vaikutusalueisiinsa. Tässä asetelmassa maaseudut eivät ole tasavertaisia osapuolia, koska niitä ei nähdä omaehtoisina toimijoina, vaan lähinnä kohteina.

Yhteiskunnat järjestyvät tilassa erilaisiksi kaupungeiksi ja maaseuduiksi. Niillä on omat erityispiirteensä ja kehityspolkunsa. Maaseutujen ja kaupunkien tasavertaisissa hybridisissä kumppanuusasetelmissa voidaan rakentaa uusia ratkaisuja esimerkiksi ruuan- ja energian tuotantoon, yrittäjyyteen, hyvinvointipalveluihin tai uudenlaiseen kansalaisuuteen.

Maaseutututkimuksella ja -tutkijoilla on tässä epävarmuuden ajassa tärkeä tehtävä tehdä ihmisten maaseudut näkyviksi ylläpitämällä tutkimukseen perustuvaa maaseutupuhetta. Vaillinainen kokonaiskuva yhteiskunnan alueellisesta organisoitumisesta on omiaan vahvistamaan alueellisen eriarvoistumisen kehitystä, ja sitä kautta ihmisten jakautumista vastakkaisiksi osapuoliksi, joiden arvomaailmoja on yhä vaikeampi demokratian keinoin yhteensovittaa.