Kaupunkialueiden maankäyttö ja taloudellinen kehitys: maapolitiikan vaikutuksista tuottavuuteen sekä työ- ja asuntomarkkinoiden toimivuuteen

Suomessa tuottavuuskehityksen sekä asunto- ja työmarkkinoiden toimivuuden
riippuvuus kaupunkialueiden maankäytön rakenteista on jäänyt liian vähälle
huomiolle. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella kaupunkialueen suuri väestö,
sen toimialojen monipuolisuus, saman alan yritysten läheisyys sekä korkea
työpaikka- ja asukastiheys lisäävät yksityisen ja julkisen sektorin tuottavuutta.
Suomessa maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmien ratkaisutarve sekä
yhdyskuntarakenteiden eheyttäminen ovat esillä kaikissa politiikkaohjelmissa.
Kuitenkin todellisuudessa kaupunkialueet ja erityisesti Helsingin seutu ovat
hajautuneet ja hajautuminen jatkuu. Kaavoitusjärjestelmä toimii edelleen ”kasvua kaikkialle” -periaatteella, mutta samaan aikaan se ei tarjoa hyviä välineitä kaupunkirakenteen tiivistämiseen parhaiten saavutettavissa sijainneissa. Hajautunut rakenne lisää autoriippuvuutta ja vaikeuttaa ympäristötavoitteiden saavuttamista ja nostaa asuntojen hintatasoa, kun kasvavilla kaupunkialueilla asutus siirtyy yhä kauemmas pää- ja alakeskusten työpaikoista. Hyvin sijaitsevista asunnoista tulee ”niukempia” ja tämä nostaa niiden hinta- ja vuokratasoa kaikkialla, mikä syö reaalituloja ja toimii myös muuttoliikkeen jarruna. Raportissa arvioidaan maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskevaa politiikkaa sekä niiden instituutioita ja päätöksentekojärjestelmiä, jotka ovat johtaneet nykyiseen rakenteeseen. Samalla esitetään maankäytön suunnittelua ja toteutusta sekä vero- ja tukijärjestelmiä koskevia reformeja, joilla yhdyskuntarakenteita voidaan eheyttää ja tiivistää ja samalla luoda edellytyksiä infrastruktuuri-investointien rahoittamiseksi. Ne edistävät talouden kasvua, helpottavat muuttoliikettä, lisäävät työvoiman tarjontaa ja parantavat asuntomarkkinoiden toimivuutta.