Laivojen tuomaa lakia: Ruotsin ensimmäiset kauppakomppaniat 1600-luvulla

Väitöskirja käsittelee Ruotsin ensimmäisten kauppakomppanioiden hallinto- ja organisaatiorakennetta 1600-luvulla. Tutkimuksen kohteena on kaksi ryhmittymää: kuparinvientiin ja tervanvientiin keskittyneet kauppakomppaniat. Kuparikomppaniat olivat Ruotsin varhaisin kauppakomppaniakokeilu. Niissä sovellettiin oikeussiirrännäiseen perustuvaa osakasmallia, jossa pääoma oli henkilökohtaisesta vastuusta irrallinen. Kuparikomppaniat olivat samanaikaisten kansainvälisten kauppakomppanioiden ruotsalainen versio. Ne edustivat globaalia kauppaa sekä uudenlaista rahataloutta. Myöhemmin vuonna 1648 perustettu ensimmäinen tervakomppania syntyi erilaisista tarpeista. Tuolloin Ruotsi oli nousemassa Itämeren alueen suurvallaksi keskittämiseen pohjautuvan talouspolitiikan myötä. Työn teoreettinen näkökulma tarkastelee ruotsalaisten kauppakomppanioiden asemaa suhteessa organisaatioiden ja instituutioiden muotoutumiseen, valtiokehityksen osana. Kauppakomppaniat olivat kruunun valvonnassa toimineita yksityisten kauppiaiden johtamia organisaatioita, joista hallitsija, porvaristo sekä alankomaalaiset suurkauppiaat pyrkivät hyötymään omine motiiveineen. Tutkimusaineisto koostuu pääosin hallitsijoiden myöntämistä komppaniaprivilegioista, jotka nitovat komppanioiden hallinnolliset prosessit Ruotsin oikeudelliseen kehitykseen. Tutkimus nojaa vertailevaan metodiin, jossa muualta Euroopasta omaksuttuja komppaniamalleja rinnastetaan ruotsalaisiin. Kupari- ja tervakomppanioita verrataan myös keskenään. Tuon esille, ettei Ruotsin hallinnollinen ja oikeudellinen ympäristö ollut vielä 1600-luvun alkupuolella otollinen länsieurooppalaisen oikeussiirrännäisen omaksumiseen. Tästä huolimatta komppaniat nostivat Ruotsin hetkellisesti viimeisimmän kehityksen aallonharjalle ja toivat merkittäviä uudistuksia. Historiantutkimuksessa kauppakomppanioiden hallinnollinen modernius ja muu innovatiivisuus on jäänyt vähäisen taloudellisen menestyksen jalkoihin. Komppaniat muokkasivat myös kauppakollegion roolia eräänlaisena kauppaoikeuden tuomioistuimena, mikä edusti pysyvää oikeudellista reseptiota. Kuparikomppanioiden privilegiot olivat tervakomppanioihin nähden selkeämpiä oikeussiirrännäisiä. Tervakomppanioiden aikakaudella hallitsijoiden yksinvaltaisen aseman vahvistuminen värittää komppaniamalleja enemmän. Privilegioissa ei esimerkiksi huomioitu voimassaolevaa lainsäädäntöä. Tutkimukseni oikaisee aiemman käsityksen tervakomppanioiden lakkauttamisesta ja uudelleen perustamisesta pelkästään talouden sanelemana. Sen sijaan oleellista oli privilegioiden uudistaminen hallitsijavaihdosten yhteydessä, kun komppaniaprivilegio oli aina hallitsijan henkilökohtaisesti myöntämä lupa, jollaista esimerkiksi holhoojahallitukset eivät voineet antaa. Lisäksi väitän, että ulkomaalaisten toimijoiden tuomien mallien taustalla oli ruotsalaisen lainsäädännön kiertäminen, mitä aiempi tutkimus ei ole tuonut esiin. Ulkomaalaiset eivät tähdänneet ruotsalaisen lainsäädännön kehittämiseen, vaan se oli eräänlainen kauppakomppanioiden tarjoama sivutuote. Ruotsin ensimmäiset kauppakomppaniat olivat organisaatioita, joilla myös pyrittiin kontrolloimaan talouden epävarmuutta ja hillitsemään riskejä sekä yhtenäistämään vientikäytäntöjä. Tutkimukseni todistaa, että oikeudellinen muutos lähti käytännön tarpeista, eikä vieraassa oikeusympäristössä kehittyneellä mallilla ollut jatkuvuutta ilman tämän huomioimista. Kauppakomppaniat privilegioineen edustavat Ruotsissa ensimmäistä itsenäisyyteen pyrkinyttä taloudellista organisaatiota, jossa kasvottomuuteen perustunut osakeyhtiön osakkuus oli välttämätöntä kansainvälisessä kaupassa menestymiselle.