"Luulin itseäni onnelliseksi" - Mentaalimuutosmuotin rakenne ja käyttö

Forskningsoutput: AvhandlingMagisteruppsats

Sammanfattning

Tässä pro gradu -tutkielmassa valotetaan translatiivin käyttöä lauseissa, jotka eivät esitä varsinaista muutosta, kuten 'Luulin itseäni onnelliseksi'. Nämä lauseet erottuvat translatiiviadverbiaalisista resultatiivilauseista ('Isä maalasi talon punaiseksi'), joissa muutos on selkeästi havaittavissa. Tarkasteltava ilmiö nimetään tutkimuksessa mentaalimuutosmuotiksi lähtö-oletuksen mukaan, että translatiivi ilmaisee – ellei fyysisessä maailmassa – ainakin henkilön mielessä tapahtuvaa muutosta. Tämän työn tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: (1) Mikä on mentaalimuutosmuotin rakenne?, (2) Mikä on mentaalimuutosmuotin käyttö? ja (3) Miksi translatiivia käytetään asiaintilan ilmaisemiseen?

Tutkimuksen aineisto muodostuu etupäässä mentaalimuutosmuotin ja tätä lähellä olevien rakennetyyppien esiintymistä, jotka ovat peräisin kahdesta Käännössuomen korpuksesta (Mauranen 2000) löytyvästä nykyromaanista: Pentti Holapan romaani 'Ystävän muotokuva' (1998) sekä alun perin ranskaksi ilmestynyt ja myöhemmin suomennettu Marie Darrieussecqin romaani 'Sikatotta' (1997) [ransk. 'Truismes' 1996]. Aineistoa täydentävät eri tietokirjoista, artikkeleista ja Internetistä otetut esimerkit.

Mentaalimuutosmuotti määritetään työssä tunnusmerkkiseksi translatiivirakenteeksi, joka rakentuu prototyyppisesti agenttimaisesta subjektista, mentaaliverbistä, patienttimaisesta objektista ja translatiivisijaisesta predikatiiviadverbiaalista. Tutkimuksen pääasiallinen teoreettinen viitekehys on konstruktiokielioppi ja kognitiivinen kielioppi. Etenkin kaksi asiaa viittaa mentaalimuutosmuotin konstruktioluonteeseen: ensinnäkin objektin käyttö, joka saattaa olla mentaalimuutosmuotissa valenssinvastainen ('Hän väitti minua valehtelijaksi'), toiseksi translatiiviadverbiaali, joka ei ilmaise varsinaista muutosta. Mentaalimuutosmuotin tarkastelua varten nojaudutaan myös verbin semantiikkaa ja argumenttirakennetta sekä objektin sijanvaihtelua ja lauseen aspektuaalisuutta koskevaan kirjallisuuteen.

Mentaalimuutosmuotille ominaisen lisämerkityksen esitetään olevan tietty subjektiivisuuden merkitys, joka erottaa rakenteen sitä lähellä olevasta partisiippirakenteesta ('Hän väitti minun olevan valehtelija') ja että-lauseesta ('Hän väitti, että minä olen valehtelija'). Muotin subjektiivisuuden ja sen ytimessä olevan translatiivin tarkastelussa käytetään kognitiivisen kieliopin korosteisuuden käsitettä. Analyysin pääjohtopäätöksenä on, että muotin subjektin kanssa suorassa yhteydessä oleva translatiiviadverbiaali korostaa koko rakenteen dynaamisuutta ja sitä kautta subjektihenkilön läsnäoloa ja subjektiivisuutta sekä samalla luokitus- ja arviointitapahtumaa agentiivisena tekona.
Originalspråkfinska
StatusPublicerad - 2014
MoE-publikationstypG2 Masteruppsats, polyteknisk masteruppsats

Vetenskapsgrenar

  • 6121 Språkvetenskaper

Citera det här

@phdthesis{f0869786f6d9412ea4e3f446afc25017,
title = "{"}Luulin itse{\"a}ni onnelliseksi{"} - Mentaalimuutosmuotin rakenne ja k{\"a}ytt{\"o}",
abstract = "T{\"a}ss{\"a} pro gradu -tutkielmassa valotetaan translatiivin k{\"a}ytt{\"o}{\"a} lauseissa, jotka eiv{\"a}t esit{\"a} varsinaista muutosta, kuten 'Luulin itse{\"a}ni onnelliseksi'. N{\"a}m{\"a} lauseet erottuvat translatiiviadverbiaalisista resultatiivilauseista ('Is{\"a} maalasi talon punaiseksi'), joissa muutos on selke{\"a}sti havaittavissa. Tarkasteltava ilmi{\"o} nimet{\"a}{\"a}n tutkimuksessa mentaalimuutosmuotiksi l{\"a}ht{\"o}-oletuksen mukaan, ett{\"a} translatiivi ilmaisee – ellei fyysisess{\"a} maailmassa – ainakin henkil{\"o}n mieless{\"a} tapahtuvaa muutosta. T{\"a}m{\"a}n ty{\"o}n tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: (1) Mik{\"a} on mentaalimuutosmuotin rakenne?, (2) Mik{\"a} on mentaalimuutosmuotin k{\"a}ytt{\"o}? ja (3) Miksi translatiivia k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n asiaintilan ilmaisemiseen?Tutkimuksen aineisto muodostuu etup{\"a}{\"a}ss{\"a} mentaalimuutosmuotin ja t{\"a}t{\"a} l{\"a}hell{\"a} olevien rakennetyyppien esiintymist{\"a}, jotka ovat per{\"a}isin kahdesta K{\"a}{\"a}nn{\"o}ssuomen korpuksesta (Mauranen 2000) l{\"o}ytyv{\"a}st{\"a} nykyromaanista: Pentti Holapan romaani 'Yst{\"a}v{\"a}n muotokuva' (1998) sek{\"a} alun perin ranskaksi ilmestynyt ja my{\"o}hemmin suomennettu Marie Darrieussecqin romaani 'Sikatotta' (1997) [ransk. 'Truismes' 1996]. Aineistoa t{\"a}ydent{\"a}v{\"a}t eri tietokirjoista, artikkeleista ja Internetist{\"a} otetut esimerkit.Mentaalimuutosmuotti m{\"a}{\"a}ritet{\"a}{\"a}n ty{\"o}ss{\"a} tunnusmerkkiseksi translatiivirakenteeksi, joka rakentuu prototyyppisesti agenttimaisesta subjektista, mentaaliverbist{\"a}, patienttimaisesta objektista ja translatiivisijaisesta predikatiiviadverbiaalista. Tutkimuksen p{\"a}{\"a}asiallinen teoreettinen viitekehys on konstruktiokielioppi ja kognitiivinen kielioppi. Etenkin kaksi asiaa viittaa mentaalimuutosmuotin konstruktioluonteeseen: ensinn{\"a}kin objektin k{\"a}ytt{\"o}, joka saattaa olla mentaalimuutosmuotissa valenssinvastainen ('H{\"a}n v{\"a}itti minua valehtelijaksi'), toiseksi translatiiviadverbiaali, joka ei ilmaise varsinaista muutosta. Mentaalimuutosmuotin tarkastelua varten nojaudutaan my{\"o}s verbin semantiikkaa ja argumenttirakennetta sek{\"a} objektin sijanvaihtelua ja lauseen aspektuaalisuutta koskevaan kirjallisuuteen.Mentaalimuutosmuotille ominaisen lis{\"a}merkityksen esitet{\"a}{\"a}n olevan tietty subjektiivisuuden merkitys, joka erottaa rakenteen sit{\"a} l{\"a}hell{\"a} olevasta partisiippirakenteesta ('H{\"a}n v{\"a}itti minun olevan valehtelija') ja ett{\"a}-lauseesta ('H{\"a}n v{\"a}itti, ett{\"a} min{\"a} olen valehtelija'). Muotin subjektiivisuuden ja sen ytimess{\"a} olevan translatiivin tarkastelussa k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n kognitiivisen kieliopin korosteisuuden k{\"a}sitett{\"a}. Analyysin p{\"a}{\"a}johtop{\"a}{\"a}t{\"o}ksen{\"a} on, ett{\"a} muotin subjektin kanssa suorassa yhteydess{\"a} oleva translatiiviadverbiaali korostaa koko rakenteen dynaamisuutta ja sit{\"a} kautta subjektihenkil{\"o}n l{\"a}sn{\"a}oloa ja subjektiivisuutta sek{\"a} samalla luokitus- ja arviointitapahtumaa agentiivisena tekona.",
keywords = "6121 Kielitieteet, Kognitiivinen kielentutkimus, Konstruktiokielioppi",
author = "Gaidig Dubois",
year = "2014",
language = "suomi",

}

TY - THES

T1 - "Luulin itseäni onnelliseksi" - Mentaalimuutosmuotin rakenne ja käyttö

AU - Dubois, Gaidig

PY - 2014

Y1 - 2014

N2 - Tässä pro gradu -tutkielmassa valotetaan translatiivin käyttöä lauseissa, jotka eivät esitä varsinaista muutosta, kuten 'Luulin itseäni onnelliseksi'. Nämä lauseet erottuvat translatiiviadverbiaalisista resultatiivilauseista ('Isä maalasi talon punaiseksi'), joissa muutos on selkeästi havaittavissa. Tarkasteltava ilmiö nimetään tutkimuksessa mentaalimuutosmuotiksi lähtö-oletuksen mukaan, että translatiivi ilmaisee – ellei fyysisessä maailmassa – ainakin henkilön mielessä tapahtuvaa muutosta. Tämän työn tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: (1) Mikä on mentaalimuutosmuotin rakenne?, (2) Mikä on mentaalimuutosmuotin käyttö? ja (3) Miksi translatiivia käytetään asiaintilan ilmaisemiseen?Tutkimuksen aineisto muodostuu etupäässä mentaalimuutosmuotin ja tätä lähellä olevien rakennetyyppien esiintymistä, jotka ovat peräisin kahdesta Käännössuomen korpuksesta (Mauranen 2000) löytyvästä nykyromaanista: Pentti Holapan romaani 'Ystävän muotokuva' (1998) sekä alun perin ranskaksi ilmestynyt ja myöhemmin suomennettu Marie Darrieussecqin romaani 'Sikatotta' (1997) [ransk. 'Truismes' 1996]. Aineistoa täydentävät eri tietokirjoista, artikkeleista ja Internetistä otetut esimerkit.Mentaalimuutosmuotti määritetään työssä tunnusmerkkiseksi translatiivirakenteeksi, joka rakentuu prototyyppisesti agenttimaisesta subjektista, mentaaliverbistä, patienttimaisesta objektista ja translatiivisijaisesta predikatiiviadverbiaalista. Tutkimuksen pääasiallinen teoreettinen viitekehys on konstruktiokielioppi ja kognitiivinen kielioppi. Etenkin kaksi asiaa viittaa mentaalimuutosmuotin konstruktioluonteeseen: ensinnäkin objektin käyttö, joka saattaa olla mentaalimuutosmuotissa valenssinvastainen ('Hän väitti minua valehtelijaksi'), toiseksi translatiiviadverbiaali, joka ei ilmaise varsinaista muutosta. Mentaalimuutosmuotin tarkastelua varten nojaudutaan myös verbin semantiikkaa ja argumenttirakennetta sekä objektin sijanvaihtelua ja lauseen aspektuaalisuutta koskevaan kirjallisuuteen.Mentaalimuutosmuotille ominaisen lisämerkityksen esitetään olevan tietty subjektiivisuuden merkitys, joka erottaa rakenteen sitä lähellä olevasta partisiippirakenteesta ('Hän väitti minun olevan valehtelija') ja että-lauseesta ('Hän väitti, että minä olen valehtelija'). Muotin subjektiivisuuden ja sen ytimessä olevan translatiivin tarkastelussa käytetään kognitiivisen kieliopin korosteisuuden käsitettä. Analyysin pääjohtopäätöksenä on, että muotin subjektin kanssa suorassa yhteydessä oleva translatiiviadverbiaali korostaa koko rakenteen dynaamisuutta ja sitä kautta subjektihenkilön läsnäoloa ja subjektiivisuutta sekä samalla luokitus- ja arviointitapahtumaa agentiivisena tekona.

AB - Tässä pro gradu -tutkielmassa valotetaan translatiivin käyttöä lauseissa, jotka eivät esitä varsinaista muutosta, kuten 'Luulin itseäni onnelliseksi'. Nämä lauseet erottuvat translatiiviadverbiaalisista resultatiivilauseista ('Isä maalasi talon punaiseksi'), joissa muutos on selkeästi havaittavissa. Tarkasteltava ilmiö nimetään tutkimuksessa mentaalimuutosmuotiksi lähtö-oletuksen mukaan, että translatiivi ilmaisee – ellei fyysisessä maailmassa – ainakin henkilön mielessä tapahtuvaa muutosta. Tämän työn tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: (1) Mikä on mentaalimuutosmuotin rakenne?, (2) Mikä on mentaalimuutosmuotin käyttö? ja (3) Miksi translatiivia käytetään asiaintilan ilmaisemiseen?Tutkimuksen aineisto muodostuu etupäässä mentaalimuutosmuotin ja tätä lähellä olevien rakennetyyppien esiintymistä, jotka ovat peräisin kahdesta Käännössuomen korpuksesta (Mauranen 2000) löytyvästä nykyromaanista: Pentti Holapan romaani 'Ystävän muotokuva' (1998) sekä alun perin ranskaksi ilmestynyt ja myöhemmin suomennettu Marie Darrieussecqin romaani 'Sikatotta' (1997) [ransk. 'Truismes' 1996]. Aineistoa täydentävät eri tietokirjoista, artikkeleista ja Internetistä otetut esimerkit.Mentaalimuutosmuotti määritetään työssä tunnusmerkkiseksi translatiivirakenteeksi, joka rakentuu prototyyppisesti agenttimaisesta subjektista, mentaaliverbistä, patienttimaisesta objektista ja translatiivisijaisesta predikatiiviadverbiaalista. Tutkimuksen pääasiallinen teoreettinen viitekehys on konstruktiokielioppi ja kognitiivinen kielioppi. Etenkin kaksi asiaa viittaa mentaalimuutosmuotin konstruktioluonteeseen: ensinnäkin objektin käyttö, joka saattaa olla mentaalimuutosmuotissa valenssinvastainen ('Hän väitti minua valehtelijaksi'), toiseksi translatiiviadverbiaali, joka ei ilmaise varsinaista muutosta. Mentaalimuutosmuotin tarkastelua varten nojaudutaan myös verbin semantiikkaa ja argumenttirakennetta sekä objektin sijanvaihtelua ja lauseen aspektuaalisuutta koskevaan kirjallisuuteen.Mentaalimuutosmuotille ominaisen lisämerkityksen esitetään olevan tietty subjektiivisuuden merkitys, joka erottaa rakenteen sitä lähellä olevasta partisiippirakenteesta ('Hän väitti minun olevan valehtelija') ja että-lauseesta ('Hän väitti, että minä olen valehtelija'). Muotin subjektiivisuuden ja sen ytimessä olevan translatiivin tarkastelussa käytetään kognitiivisen kieliopin korosteisuuden käsitettä. Analyysin pääjohtopäätöksenä on, että muotin subjektin kanssa suorassa yhteydessä oleva translatiiviadverbiaali korostaa koko rakenteen dynaamisuutta ja sitä kautta subjektihenkilön läsnäoloa ja subjektiivisuutta sekä samalla luokitus- ja arviointitapahtumaa agentiivisena tekona.

KW - 6121 Kielitieteet

KW - Kognitiivinen kielentutkimus

KW - Konstruktiokielioppi

M3 - Pro gradu

ER -