Sammanfattning
Tarkastelemme maaseutu-sanan konstruoitumista suomenkielisessä sanomalehtiaineistossa 1840-luvulta eteenpäin. Tutkimus perustuu sanomalehtidiskurssien kielitieteelliseen analyysiin. Esitämme tulkinnan merkittävästä diskursiivisesta käänteestä, joka ajoittuu 1870-luvulle. Siinä maaseutu sana muotoutui viittaamaan yksilöllisistä ja paikallisista alueista homogeeniseksi ja abstraktiksi kollektiivikäsitteeksi, joka samalla avautui monenlaisille uusille määrittelyille ja merkityksenannoille. Nähdäksemme tämä käsitteellinen käänne on kaupungin ja maaseudun suhteen ymmärtämisen ja tulkinnan kannalta keskeinen.
Aineistona käytämme Kansalliskirjaston digitalisoimaa sanomalehtiaineistoa, jossa ovat kaikki Suomessa 1770–1910 ilmestyneet sanomalehdet. Analyysin kohteena ovat suomenkieliset sanomalehdet, jotka alkoivat ilmestyä 1820-luvulla. Tämä aineisto kattaa kaikkiaan 471 996 yksittäistä lehden numeroa sisältäen noin 5 miljardia yksittäistä sanaa. Tarkastelu kohdistuu erityisesti maaseutu sanaan, joka esiintyy eri muodoissaan tässä aineistossa kaikkiaan noin 380 000 kertaa.
Analyysin tuloksena voidaan esittää muun muassa, että suomen kielessä sanan maaseutu merkityksessä tapahtuu 1870–80 käänne, jonka seurauksena sanalle annettu merkityssisältö muuttuu. Maaseutu sana alkaa kehittyä erilaiseksi kategoriaksi, joka toisaalta irtautuu yksittäisistä paikallisuuksista ja rakentaa merkitystä yhtenäisestä (homogeenisesta) maaseudusta, alueesta, johon voidaan viitata yksinkertaisemmin ja kategorisemmin, yhtenä kokonaisuutena. Samalla havaitaan mielenkiintoinen muutos, joka liittyy edellä kuvattuun homogenisoitumiseen: käsitteellisen muutoksen kärjessä vaikuttavat olevan alueelliset lehdet, jotka näin konstruoivat oman roolinsa suhteessa valtakunnalliseen julkiseen keskusteluun. Maaseutu-sana abstrahoituu ja muuttuu abstraktiksi kategoriaksi, jonka täsmällistä kuvaamista ei enää pidetä tarpeellisena. Tässä yhteydessä maaseutu sana viittaakin yleisesti kaikkiin alueisiin, jotka ovat kaupunkien ulkopuolella. Tämä maaseutu-sanan merkityksen diskursiivinen käänne 1870–80 luvuilla on hyvin merkittävä maaseudun ja kaupungin suhteiden käsitteellisen jäsentymisen kannalta.
Aineistona käytämme Kansalliskirjaston digitalisoimaa sanomalehtiaineistoa, jossa ovat kaikki Suomessa 1770–1910 ilmestyneet sanomalehdet. Analyysin kohteena ovat suomenkieliset sanomalehdet, jotka alkoivat ilmestyä 1820-luvulla. Tämä aineisto kattaa kaikkiaan 471 996 yksittäistä lehden numeroa sisältäen noin 5 miljardia yksittäistä sanaa. Tarkastelu kohdistuu erityisesti maaseutu sanaan, joka esiintyy eri muodoissaan tässä aineistossa kaikkiaan noin 380 000 kertaa.
Analyysin tuloksena voidaan esittää muun muassa, että suomen kielessä sanan maaseutu merkityksessä tapahtuu 1870–80 käänne, jonka seurauksena sanalle annettu merkityssisältö muuttuu. Maaseutu sana alkaa kehittyä erilaiseksi kategoriaksi, joka toisaalta irtautuu yksittäisistä paikallisuuksista ja rakentaa merkitystä yhtenäisestä (homogeenisesta) maaseudusta, alueesta, johon voidaan viitata yksinkertaisemmin ja kategorisemmin, yhtenä kokonaisuutena. Samalla havaitaan mielenkiintoinen muutos, joka liittyy edellä kuvattuun homogenisoitumiseen: käsitteellisen muutoksen kärjessä vaikuttavat olevan alueelliset lehdet, jotka näin konstruoivat oman roolinsa suhteessa valtakunnalliseen julkiseen keskusteluun. Maaseutu-sana abstrahoituu ja muuttuu abstraktiksi kategoriaksi, jonka täsmällistä kuvaamista ei enää pidetä tarpeellisena. Tässä yhteydessä maaseutu sana viittaakin yleisesti kaikkiin alueisiin, jotka ovat kaupunkien ulkopuolella. Tämä maaseutu-sanan merkityksen diskursiivinen käänne 1870–80 luvuilla on hyvin merkittävä maaseudun ja kaupungin suhteiden käsitteellisen jäsentymisen kannalta.
| Originalspråk | finska |
|---|---|
| Sidor | 35 |
| Antal sidor | 1 |
| Status | Publicerad - 31 aug. 2018 |
| MoE-publikationstyp | Ej behörig |
Vetenskapsgrenar
- 6121 Språkvetenskaper