Miksi historian hyvitykset epäonnistuvat? Törmäävät muistikäsitykset ja hyvityksen moraali

Artikkeli käsittelee historian hyvityksen ongelmia keskittyen vuonna 2014 voimaan tulleeseen lakiin valtion korvauksesta eräille vuosina 1944–1946 (1947) Suomessa internoiduille Saksan ja Unkarin kansalaisille. Tarkastelen korvauslain vastaanottoa entisten internoitujen haastatteluissa, erittelemällä haastattelupuheessa ilmeneviä muistiin, menneisyyden käsittelyyn ja hyvittämiseen liittyviä käsityksiä. Esitän, että Suomen internointien korvauslain vastaanotto oli negatiivinen, mikä selittyy turhautumisesta lainsäädännön byrokraattisuuteen, korvauslain lähtökohtaisesta epäjohdonmukaisuudesta sekä skeptisyydestä menneisyyden hyvityksen mahdollisuuteen. Ehdotan, että pohjimmiltaan tyytymättömyys lakiin kuvastaa yleisempiä kulttuurisia muistiin ja menneisyyden käsittelyyn kytkeytyviä keskenään ristiriitaisia ideoita yhtäältä muistamisen ideaalista ja toisaalta asioiden loppuun käsittelyn tärkeydestä. Osoitan, että pikemminkin kuin vilpittömänä hyvityksenä, haastateltavat mieltävät lainsäätäjän intention nykyhetken tavoitteita ajavana historian käyttönä, joka lähtökohtaisesti kyseenalaistaa hyvityspyrkimyksen vilpittömyyden ja moraalin.

English abstract: By focusing on the compensation law (2014) of the internment of German and Hungarian citizens in Finland between 1944–1946 (1947), the article explores the dilemma of restitution. By analyzing interview speech of former child and youth internees, the article suggests that the negative reception of the law stems from 1) the frustration concerning the bureaucratic legislation process, 2) the contradictory essence of the law, and 3) the scepticism regarding the general idea of compensation of the past. In particular, the dissatisfaction of the law reflects conflicting ideologies with respect to memory and dealing with the past. Rather than sincere attempt at making up for past injustice, the article suggests that the agenda of the legislator was perceived by the former internees as political exploitation of history, which questioned the law’s morality.