Olemisen talon vartijat: runous, ajattelu ja länsimaiden kriisi Martin Heideggerin myöhäistuotannossa

Forskningsoutput: AvhandlingMagisteruppsats

Sammanfattning

Tarkastelen tutkielmassani saksalaisfilosofi Martin Heideggerin (1889 1976) taidefilosofian ja metafilosofian suhdetta hänen myöhäiskautensa (n. 1935 1976) yleiseen filosofiseen projektiin. Keskityn erityisesti Heideggerin esittämään kritiikkiin modernia länsimaista kulttuuria kohtaan ja tarkastelen hänen käsityksiään runouden ja ajattelun roolista nykyisen maailmantilan ongelmien ratkaisussa.

Heideggerin myöhäistuotannon keskeinen väite on, että moderni teknis-tieteellinen maailmankuva on johtamassa länsimaita laajamittaiseen eksistentiaaliseen kriisiin, jossa ihminen on vaarassa kadottaa kosketuksen omaan olemukseensa ja elinympäristöönsä. Hänen myöhäistuotantonsa voidaan nähdä pyrkimyksenä valmistella historiallista muutosta, länsimaiden historian toista alkua, jossa ihmisen paikka maailmassa hahmotetaan uudella tavalla. Heidegger antaa ajattelulle ja runoudelle jolla hän tarkoittaa karkeasti ottaen taidetta ylipäätään avainaseman tässä muutoksessa.

Heideggerin käsityksen mukaan runouden ja ajattelun pelastava voima on siinä, että molemmat haastavat sekä arkiajattelun että tieteen yksipuoliset, asioiden hallitsemiseen tähtäävät tavat tulkita maailmaa ja paljastavat olemisen mielekkyyden syntyprosessin kaikessa hallitsemattomassa monimutkaisuudessaan. Ne luovat mahdollisuuden ymmärtää ihmisen olemusta ja sen suhdetta olemisen tapahtumiseen tavalla, jossa ihminen käsitetään olemisen paimenena eikä sen herrana. Samalla ne saavat ihmisen ymmärtämään vapautensa ja vastuunsa päättää omasta tulevaisuudestaan. Näin ne muuttuvat parhaimmillaan historiaa ohjaaviksi voimiksi.

Tutkielma koostuu johdantoluvun ja loppupäätelmien lisäksi kolmesta pääluvusta. Luvussa 1 tarkastelen Heideggerin väitteitä länsimaiden kriisin historiallisista juurista ja pahimmista uhkakuvista. Luvussa 2 siirryn esittelemään Heideggerin myöhäistuotannon postmetafyysistä tapahtumaontologiaa, jossa hän hahmottelee uudenlaista, ihmisen rajallisuutta korostavaa ihmiskuvaa. Tämä ontologia toimii taustana myös Heideggerin käsityksille runouden ja ajattelun tapahtumaluonteesta, joita käsittelen luvussa 3. Selitän tässä luvussa, mitä Heidegger tarkoittaa runoudella ja ajattelulla, sekä pyrin liittämään nämä taideteoreettiset ja metafilosofiset ajatukset osaksi Heideggerin laajempaa eksistenssiteoriaa. Samalla esittelen Heideggerin käsityksiä taiteen ja filosofian merkityksestä osana inhimillistä todellisuutta.
Originalspråkfinska
StatusPublicerad - 2013
MoE-publikationstypG2 Masteruppsats, polyteknisk masteruppsats

Vetenskapsgrenar

  • 611 Filosofi

Citera det här

@phdthesis{015684e39b1148f5b88a92171ea0fea2,
title = "Olemisen talon vartijat: runous, ajattelu ja l{\"a}nsimaiden kriisi Martin Heideggerin my{\"o}h{\"a}istuotannossa",
abstract = "Tarkastelen tutkielmassani saksalaisfilosofi Martin Heideggerin (1889 1976) taidefilosofian ja metafilosofian suhdetta h{\"a}nen my{\"o}h{\"a}iskautensa (n. 1935 1976) yleiseen filosofiseen projektiin. Keskityn erityisesti Heideggerin esitt{\"a}m{\"a}{\"a}n kritiikkiin modernia l{\"a}nsimaista kulttuuria kohtaan ja tarkastelen h{\"a}nen k{\"a}sityksi{\"a}{\"a}n runouden ja ajattelun roolista nykyisen maailmantilan ongelmien ratkaisussa. Heideggerin my{\"o}h{\"a}istuotannon keskeinen v{\"a}ite on, ett{\"a} moderni teknis-tieteellinen maailmankuva on johtamassa l{\"a}nsimaita laajamittaiseen eksistentiaaliseen kriisiin, jossa ihminen on vaarassa kadottaa kosketuksen omaan olemukseensa ja elinymp{\"a}rist{\"o}{\"o}ns{\"a}. H{\"a}nen my{\"o}h{\"a}istuotantonsa voidaan n{\"a}hd{\"a} pyrkimyksen{\"a} valmistella historiallista muutosta, l{\"a}nsimaiden historian toista alkua, jossa ihmisen paikka maailmassa hahmotetaan uudella tavalla. Heidegger antaa ajattelulle ja runoudelle jolla h{\"a}n tarkoittaa karkeasti ottaen taidetta ylip{\"a}{\"a}t{\"a}{\"a}n avainaseman t{\"a}ss{\"a} muutoksessa.Heideggerin k{\"a}sityksen mukaan runouden ja ajattelun pelastava voima on siin{\"a}, ett{\"a} molemmat haastavat sek{\"a} arkiajattelun ett{\"a} tieteen yksipuoliset, asioiden hallitsemiseen t{\"a}ht{\"a}{\"a}v{\"a}t tavat tulkita maailmaa ja paljastavat olemisen mielekkyyden syntyprosessin kaikessa hallitsemattomassa monimutkaisuudessaan. Ne luovat mahdollisuuden ymm{\"a}rt{\"a}{\"a} ihmisen olemusta ja sen suhdetta olemisen tapahtumiseen tavalla, jossa ihminen k{\"a}sitet{\"a}{\"a}n olemisen paimenena eik{\"a} sen herrana. Samalla ne saavat ihmisen ymm{\"a}rt{\"a}m{\"a}{\"a}n vapautensa ja vastuunsa p{\"a}{\"a}tt{\"a}{\"a} omasta tulevaisuudestaan. N{\"a}in ne muuttuvat parhaimmillaan historiaa ohjaaviksi voimiksi. Tutkielma koostuu johdantoluvun ja loppup{\"a}{\"a}telmien lis{\"a}ksi kolmesta p{\"a}{\"a}luvusta. Luvussa 1 tarkastelen Heideggerin v{\"a}itteit{\"a} l{\"a}nsimaiden kriisin historiallisista juurista ja pahimmista uhkakuvista. Luvussa 2 siirryn esittelem{\"a}{\"a}n Heideggerin my{\"o}h{\"a}istuotannon postmetafyysist{\"a} tapahtumaontologiaa, jossa h{\"a}n hahmottelee uudenlaista, ihmisen rajallisuutta korostavaa ihmiskuvaa. T{\"a}m{\"a} ontologia toimii taustana my{\"o}s Heideggerin k{\"a}sityksille runouden ja ajattelun tapahtumaluonteesta, joita k{\"a}sittelen luvussa 3. Selit{\"a}n t{\"a}ss{\"a} luvussa, mit{\"a} Heidegger tarkoittaa runoudella ja ajattelulla, sek{\"a} pyrin liitt{\"a}m{\"a}{\"a}n n{\"a}m{\"a} taideteoreettiset ja metafilosofiset ajatukset osaksi Heideggerin laajempaa eksistenssiteoriaa. Samalla esittelen Heideggerin k{\"a}sityksi{\"a} taiteen ja filosofian merkityksest{\"a} osana inhimillist{\"a} todellisuutta.",
keywords = "611 Filosofia, Estetiikka",
author = "M{\"a}cklin, {Harri Mikael}",
year = "2013",
language = "suomi",

}

TY - THES

T1 - Olemisen talon vartijat: runous, ajattelu ja länsimaiden kriisi Martin Heideggerin myöhäistuotannossa

AU - Mäcklin, Harri Mikael

PY - 2013

Y1 - 2013

N2 - Tarkastelen tutkielmassani saksalaisfilosofi Martin Heideggerin (1889 1976) taidefilosofian ja metafilosofian suhdetta hänen myöhäiskautensa (n. 1935 1976) yleiseen filosofiseen projektiin. Keskityn erityisesti Heideggerin esittämään kritiikkiin modernia länsimaista kulttuuria kohtaan ja tarkastelen hänen käsityksiään runouden ja ajattelun roolista nykyisen maailmantilan ongelmien ratkaisussa. Heideggerin myöhäistuotannon keskeinen väite on, että moderni teknis-tieteellinen maailmankuva on johtamassa länsimaita laajamittaiseen eksistentiaaliseen kriisiin, jossa ihminen on vaarassa kadottaa kosketuksen omaan olemukseensa ja elinympäristöönsä. Hänen myöhäistuotantonsa voidaan nähdä pyrkimyksenä valmistella historiallista muutosta, länsimaiden historian toista alkua, jossa ihmisen paikka maailmassa hahmotetaan uudella tavalla. Heidegger antaa ajattelulle ja runoudelle jolla hän tarkoittaa karkeasti ottaen taidetta ylipäätään avainaseman tässä muutoksessa.Heideggerin käsityksen mukaan runouden ja ajattelun pelastava voima on siinä, että molemmat haastavat sekä arkiajattelun että tieteen yksipuoliset, asioiden hallitsemiseen tähtäävät tavat tulkita maailmaa ja paljastavat olemisen mielekkyyden syntyprosessin kaikessa hallitsemattomassa monimutkaisuudessaan. Ne luovat mahdollisuuden ymmärtää ihmisen olemusta ja sen suhdetta olemisen tapahtumiseen tavalla, jossa ihminen käsitetään olemisen paimenena eikä sen herrana. Samalla ne saavat ihmisen ymmärtämään vapautensa ja vastuunsa päättää omasta tulevaisuudestaan. Näin ne muuttuvat parhaimmillaan historiaa ohjaaviksi voimiksi. Tutkielma koostuu johdantoluvun ja loppupäätelmien lisäksi kolmesta pääluvusta. Luvussa 1 tarkastelen Heideggerin väitteitä länsimaiden kriisin historiallisista juurista ja pahimmista uhkakuvista. Luvussa 2 siirryn esittelemään Heideggerin myöhäistuotannon postmetafyysistä tapahtumaontologiaa, jossa hän hahmottelee uudenlaista, ihmisen rajallisuutta korostavaa ihmiskuvaa. Tämä ontologia toimii taustana myös Heideggerin käsityksille runouden ja ajattelun tapahtumaluonteesta, joita käsittelen luvussa 3. Selitän tässä luvussa, mitä Heidegger tarkoittaa runoudella ja ajattelulla, sekä pyrin liittämään nämä taideteoreettiset ja metafilosofiset ajatukset osaksi Heideggerin laajempaa eksistenssiteoriaa. Samalla esittelen Heideggerin käsityksiä taiteen ja filosofian merkityksestä osana inhimillistä todellisuutta.

AB - Tarkastelen tutkielmassani saksalaisfilosofi Martin Heideggerin (1889 1976) taidefilosofian ja metafilosofian suhdetta hänen myöhäiskautensa (n. 1935 1976) yleiseen filosofiseen projektiin. Keskityn erityisesti Heideggerin esittämään kritiikkiin modernia länsimaista kulttuuria kohtaan ja tarkastelen hänen käsityksiään runouden ja ajattelun roolista nykyisen maailmantilan ongelmien ratkaisussa. Heideggerin myöhäistuotannon keskeinen väite on, että moderni teknis-tieteellinen maailmankuva on johtamassa länsimaita laajamittaiseen eksistentiaaliseen kriisiin, jossa ihminen on vaarassa kadottaa kosketuksen omaan olemukseensa ja elinympäristöönsä. Hänen myöhäistuotantonsa voidaan nähdä pyrkimyksenä valmistella historiallista muutosta, länsimaiden historian toista alkua, jossa ihmisen paikka maailmassa hahmotetaan uudella tavalla. Heidegger antaa ajattelulle ja runoudelle jolla hän tarkoittaa karkeasti ottaen taidetta ylipäätään avainaseman tässä muutoksessa.Heideggerin käsityksen mukaan runouden ja ajattelun pelastava voima on siinä, että molemmat haastavat sekä arkiajattelun että tieteen yksipuoliset, asioiden hallitsemiseen tähtäävät tavat tulkita maailmaa ja paljastavat olemisen mielekkyyden syntyprosessin kaikessa hallitsemattomassa monimutkaisuudessaan. Ne luovat mahdollisuuden ymmärtää ihmisen olemusta ja sen suhdetta olemisen tapahtumiseen tavalla, jossa ihminen käsitetään olemisen paimenena eikä sen herrana. Samalla ne saavat ihmisen ymmärtämään vapautensa ja vastuunsa päättää omasta tulevaisuudestaan. Näin ne muuttuvat parhaimmillaan historiaa ohjaaviksi voimiksi. Tutkielma koostuu johdantoluvun ja loppupäätelmien lisäksi kolmesta pääluvusta. Luvussa 1 tarkastelen Heideggerin väitteitä länsimaiden kriisin historiallisista juurista ja pahimmista uhkakuvista. Luvussa 2 siirryn esittelemään Heideggerin myöhäistuotannon postmetafyysistä tapahtumaontologiaa, jossa hän hahmottelee uudenlaista, ihmisen rajallisuutta korostavaa ihmiskuvaa. Tämä ontologia toimii taustana myös Heideggerin käsityksille runouden ja ajattelun tapahtumaluonteesta, joita käsittelen luvussa 3. Selitän tässä luvussa, mitä Heidegger tarkoittaa runoudella ja ajattelulla, sekä pyrin liittämään nämä taideteoreettiset ja metafilosofiset ajatukset osaksi Heideggerin laajempaa eksistenssiteoriaa. Samalla esittelen Heideggerin käsityksiä taiteen ja filosofian merkityksestä osana inhimillistä todellisuutta.

KW - 611 Filosofia

KW - Estetiikka

M3 - Pro gradu

ER -