"Pitääkö pohtia miksi joku käyttää?": Unettomuus ja sen hoito - Apteekkifarmaseuttien näkemyksiä, kokemuksia ja käytäntöjä

Sirpa Regina

Forskningsoutput: AvhandlingDoktorsavhandlingMonografi

Sammanfattning

The objective of this doctoral dissertation is to present views, experiences and practices mainly related to the working-age insomniac, insomnia, and the treatment of it, as expressed by pharmacists working in Finnish community pharmacies. The specific aim is to investigate whether pharmacists see the pharmacy as having an important role in the initial stages of treating those who experience insomnia and are seeking to cure it. With regard to the self-treatment of insomnia, the study examines the kind of non-pharmacological advice offered by pharmacists when recommending self-care products and whether or not any underlying causes are being discussed with the customer. A further aim is to investigate what kind of pharmaceutical advice pharmacists provide on hypnotics and the kind of practices they employ in dispensing medicine to individual customers. Pharmacists’ views on working-age people who use hypnotics are also explored.
The study was conducted as a qualitative cross-sectional study. The participants were pharmacists working at community pharmacies in mainland Finland (n = 188–277). The data was collected from five online surveys carried out in the spring of 2013. The participants were contacted using the mailing lists of the Finnish Pharmacists’ Association’s member organisations. The surveys could be accessed via a link sent by e-mail. The key questions were open-ended so as to obtain in-depth information on the pharmacists’ views, experiences and practices related to the research topic. The data was analysed mainly by using thematic analysis and both deductive and inductive content analysis. SPSS statistical software was also utilised in the analysis process.
According to the study, pharmacists did not consider the pharmacy to be an obvious first choice for providing help to those with insomnia. Determining the cause of insomnia was not considered by all pharmacists to be part of their remit, nor did they necessarily even think it was their job to find out why the customer used hypnotics. Pharmacists did not always automatically provide non-pharmacological advice on insomnia in connection with self-care products, and the treatment instructions they provided differed in both quantity and quality. Even for customers buying hypnotics for the first time, the advice related to the possible side effect, addiction, varied greatly from one pharmacist to the another. Customers whose use of hypnotics exceeded the recommended dose also received very different levels of support when collecting their next batch of hypnotics, since the pharmacists had different ways of dealing with this kind of situation. Pharmacists criticised medical doctors for their treatment practices regarding insomnia. The issue generating the most criticism was deviation from the clinical guidelines for treating insomnia.
According to this doctoral dissertation, those with insomnia are far from receiving equal treatment when seeking help at a pharmacy. The quality of service received by customers with sleep problems depends on the pharmacist serving them, on the pharmacist’s competence, and on their motivation to collaborate with the customer. On the other hand, the pharmacists’ positive attitude towards non-pharmacological self-care for insomnia creates opportunities for expanding the range of services provided by pharmacies. More and more frequently, the care pathway for those experiencing insomnia could thus start at the pharmacy. This does, however, require that pharmacists receive further training. Some pharmacists also need to obtain a basic knowledge of insomnia treatment as well as information on doctors’ treatment practices for insomnia.
Originalspråkfinska
Tilldelande institution
  • Helsingfors universitet
Handledare
  • Airaksinen, Marja , Handledare
  • Pohjanoksa-Mäntylä, Marika, Handledare
Tilldelningsdatum15 jun 2017
UtgivningsortHelsinki
Förlag
Tryckta ISBN978-951-51-3247-5
Elektroniska ISBN978-951-51-3248-2
StatusPublicerad - 15 jun 2017
MoE-publikationstypG4 Doktorsavhandling (monografi)

Vetenskapsgrenar

  • 317 Farmaci

Citera det här

@phdthesis{449dda6a2e344349b6c4f14764f3277f,
title = "{"}Pit{\"a}{\"a}k{\"o} pohtia miksi joku k{\"a}ytt{\"a}{\"a}?{"}: Unettomuus ja sen hoito - Apteekkifarmaseuttien n{\"a}kemyksi{\"a}, kokemuksia ja k{\"a}yt{\"a}nt{\"o}j{\"a}",
abstract = "V{\"a}it{\"o}skirja tuo esiin farmaseuttien n{\"a}kemyksi{\"a}, kokemuksia ja k{\"a}yt{\"a}nt{\"o}j{\"a} ty{\"o}ik{\"a}isten unettomuudesta ja sen hoitamisesta. Keskeisi{\"a} tutkimuskysymyksi{\"a} olivat: kokevatko farmaseutit apteekin roolin t{\"a}rke{\"a}n{\"a} unettoman aloittaessa hoitopolkuaan, millaista farmaseuttien unettomuuden l{\"a}{\"a}kkeet{\"o}n neuvonta on ja kartoitetaanko unettomuuden taustoja. Lis{\"a}ksi selvitettiin, millaisia l{\"a}{\"a}ketoimitusk{\"a}yt{\"a}nt{\"o}j{\"a} farmaseuteilla on yksitt{\"a}isess{\"a} asiakaspalvelutapauksessa ja mink{\"a}laisia ajatuksia heill{\"a} on ty{\"o}ik{\"a}isist{\"a} unil{\"a}{\"a}kkeiden k{\"a}ytt{\"a}jist{\"a}. Tutkimus toteutettiin laadullisena poikittaistutkimuksena. Tiedonantajina olivat manner-Suomessa, avohoidon apteekeissa ty{\"o}skentelev{\"a}t farmaseutit. Aineisto ker{\"a}ttiin viidell{\"a} s{\"a}hk{\"o}isell{\"a} kyselyll{\"a} kev{\"a}{\"a}ll{\"a} 2013. T{\"a}m{\"a}n tutkimuksen mukaan farmaseutit eiv{\"a}t koe apteekkia unettoman itseoikeutettuna ensisijaisena avuntarjoajana. Unettomuuden syyn kartoittaminen ei kuulu kaikkien farmaseuttien ty{\"o}rutiineihin, eik{\"a} syyn selvitt{\"a}mist{\"a} unil{\"a}{\"a}kett{\"a} k{\"a}ytt{\"a}v{\"a}n asiakkaan kohdalla edes pidet{\"a} v{\"a}ltt{\"a}m{\"a}tt{\"a} farmaseutin teht{\"a}v{\"a}n{\"a}. Unettomuuden l{\"a}{\"a}kkeet{\"o}n neuvonta ei ole aina itsest{\"a}{\"a}n selv{\"a}{\"a} apteekin itsehoitopuolella. Farmaseuttien v{\"a}lill{\"a} on eroja heid{\"a}n antamissaan hoito-ohjeissa niin m{\"a}{\"a}r{\"a}llisesti kuin laadullisestikin. My{\"o}s unil{\"a}{\"a}kett{\"a} ensimm{\"a}ist{\"a} kertaa ostavan asiakkaan unil{\"a}{\"a}kkeen mahdolliseen haittavaikutukseen, riippuvuuteen, liittyv{\"a} l{\"a}{\"a}keneuvonta on hyvin vaihtelevaa. Unil{\"a}{\"a}kkeit{\"a} annosohjetta enemm{\"a}n k{\"a}ytt{\"a}neet asiakkaat ovat kesken{\"a}{\"a}n eriarvoisessa asemassa noutaessaan seuraavaa unil{\"a}{\"a}ke-er{\"a}{\"a}ns{\"a}, koska farmaseuteilla on erilaisia tapoja toimia n{\"a}iss{\"a} tapauksissa. Farmaseutit my{\"o}s kritisoivat l{\"a}{\"a}k{\"a}reit{\"a} n{\"a}iden unettomuuden hoitok{\"a}yt{\"a}nt{\"o}jen vuoksi. Arvostelua aiheuttaa etenkin poikkeaminen unettomuuden hoitosuosituksista. Tutkimuksen johtop{\"a}{\"a}t{\"o}ksen{\"a} on, ett{\"a} unettomat ovat kesken{\"a}{\"a}n hyvin eriarvoisessa asemassa asioidessaan apteekeissa unettomuuden vuoksi. Unettoman asiakkaan saama palvelun laatu riippuu h{\"a}nt{\"a} palvelevan farmaseutin osaamisesta ja motivaatiosta. Toisaalta farmaseuttien my{\"o}nteinen suhtautuminen unettomuuden l{\"a}{\"a}kkeett{\"o}m{\"a}{\"a}n itsehoitoon luo mahdollisuuksia apteekkien palvelutarjonnan laajentamiseen. Unettoman hoitopolku voisi siten alkaa yh{\"a} useammin apteekista. T{\"a}m{\"a} edellytt{\"a}{\"a} kuitenkin farmaseuttien lis{\"a}kouluttautumista. Osa farmaseuteista tarvitsee koulutusta my{\"o}s unettomuuden hoidon perustiedoista ja tietoa l{\"a}{\"a}k{\"a}reiden unettomuuden hoitok{\"a}yt{\"a}nn{\"o}ist{\"a}.",
keywords = "317 Farmasia",
author = "Sirpa Regina",
year = "2017",
month = "6",
day = "15",
language = "suomi",
isbn = "978-951-51-3247-5",
publisher = "University of Helsinki",
address = "Suomi",
school = "Helsingin yliopisto",

}

"Pitääkö pohtia miksi joku käyttää?" : Unettomuus ja sen hoito - Apteekkifarmaseuttien näkemyksiä, kokemuksia ja käytäntöjä. / Regina, Sirpa .

Helsinki : University of Helsinki, 2017. 296 s.

Forskningsoutput: AvhandlingDoktorsavhandlingMonografi

TY - THES

T1 - "Pitääkö pohtia miksi joku käyttää?"

T2 - Unettomuus ja sen hoito - Apteekkifarmaseuttien näkemyksiä, kokemuksia ja käytäntöjä

AU - Regina, Sirpa

PY - 2017/6/15

Y1 - 2017/6/15

N2 - Väitöskirja tuo esiin farmaseuttien näkemyksiä, kokemuksia ja käytäntöjä työikäisten unettomuudesta ja sen hoitamisesta. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä olivat: kokevatko farmaseutit apteekin roolin tärkeänä unettoman aloittaessa hoitopolkuaan, millaista farmaseuttien unettomuuden lääkkeetön neuvonta on ja kartoitetaanko unettomuuden taustoja. Lisäksi selvitettiin, millaisia lääketoimituskäytäntöjä farmaseuteilla on yksittäisessä asiakaspalvelutapauksessa ja minkälaisia ajatuksia heillä on työikäisistä unilääkkeiden käyttäjistä. Tutkimus toteutettiin laadullisena poikittaistutkimuksena. Tiedonantajina olivat manner-Suomessa, avohoidon apteekeissa työskentelevät farmaseutit. Aineisto kerättiin viidellä sähköisellä kyselyllä keväällä 2013. Tämän tutkimuksen mukaan farmaseutit eivät koe apteekkia unettoman itseoikeutettuna ensisijaisena avuntarjoajana. Unettomuuden syyn kartoittaminen ei kuulu kaikkien farmaseuttien työrutiineihin, eikä syyn selvittämistä unilääkettä käyttävän asiakkaan kohdalla edes pidetä välttämättä farmaseutin tehtävänä. Unettomuuden lääkkeetön neuvonta ei ole aina itsestään selvää apteekin itsehoitopuolella. Farmaseuttien välillä on eroja heidän antamissaan hoito-ohjeissa niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Myös unilääkettä ensimmäistä kertaa ostavan asiakkaan unilääkkeen mahdolliseen haittavaikutukseen, riippuvuuteen, liittyvä lääkeneuvonta on hyvin vaihtelevaa. Unilääkkeitä annosohjetta enemmän käyttäneet asiakkaat ovat keskenään eriarvoisessa asemassa noutaessaan seuraavaa unilääke-eräänsä, koska farmaseuteilla on erilaisia tapoja toimia näissä tapauksissa. Farmaseutit myös kritisoivat lääkäreitä näiden unettomuuden hoitokäytäntöjen vuoksi. Arvostelua aiheuttaa etenkin poikkeaminen unettomuuden hoitosuosituksista. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että unettomat ovat keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa asioidessaan apteekeissa unettomuuden vuoksi. Unettoman asiakkaan saama palvelun laatu riippuu häntä palvelevan farmaseutin osaamisesta ja motivaatiosta. Toisaalta farmaseuttien myönteinen suhtautuminen unettomuuden lääkkeettömään itsehoitoon luo mahdollisuuksia apteekkien palvelutarjonnan laajentamiseen. Unettoman hoitopolku voisi siten alkaa yhä useammin apteekista. Tämä edellyttää kuitenkin farmaseuttien lisäkouluttautumista. Osa farmaseuteista tarvitsee koulutusta myös unettomuuden hoidon perustiedoista ja tietoa lääkäreiden unettomuuden hoitokäytännöistä.

AB - Väitöskirja tuo esiin farmaseuttien näkemyksiä, kokemuksia ja käytäntöjä työikäisten unettomuudesta ja sen hoitamisesta. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä olivat: kokevatko farmaseutit apteekin roolin tärkeänä unettoman aloittaessa hoitopolkuaan, millaista farmaseuttien unettomuuden lääkkeetön neuvonta on ja kartoitetaanko unettomuuden taustoja. Lisäksi selvitettiin, millaisia lääketoimituskäytäntöjä farmaseuteilla on yksittäisessä asiakaspalvelutapauksessa ja minkälaisia ajatuksia heillä on työikäisistä unilääkkeiden käyttäjistä. Tutkimus toteutettiin laadullisena poikittaistutkimuksena. Tiedonantajina olivat manner-Suomessa, avohoidon apteekeissa työskentelevät farmaseutit. Aineisto kerättiin viidellä sähköisellä kyselyllä keväällä 2013. Tämän tutkimuksen mukaan farmaseutit eivät koe apteekkia unettoman itseoikeutettuna ensisijaisena avuntarjoajana. Unettomuuden syyn kartoittaminen ei kuulu kaikkien farmaseuttien työrutiineihin, eikä syyn selvittämistä unilääkettä käyttävän asiakkaan kohdalla edes pidetä välttämättä farmaseutin tehtävänä. Unettomuuden lääkkeetön neuvonta ei ole aina itsestään selvää apteekin itsehoitopuolella. Farmaseuttien välillä on eroja heidän antamissaan hoito-ohjeissa niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Myös unilääkettä ensimmäistä kertaa ostavan asiakkaan unilääkkeen mahdolliseen haittavaikutukseen, riippuvuuteen, liittyvä lääkeneuvonta on hyvin vaihtelevaa. Unilääkkeitä annosohjetta enemmän käyttäneet asiakkaat ovat keskenään eriarvoisessa asemassa noutaessaan seuraavaa unilääke-eräänsä, koska farmaseuteilla on erilaisia tapoja toimia näissä tapauksissa. Farmaseutit myös kritisoivat lääkäreitä näiden unettomuuden hoitokäytäntöjen vuoksi. Arvostelua aiheuttaa etenkin poikkeaminen unettomuuden hoitosuosituksista. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että unettomat ovat keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa asioidessaan apteekeissa unettomuuden vuoksi. Unettoman asiakkaan saama palvelun laatu riippuu häntä palvelevan farmaseutin osaamisesta ja motivaatiosta. Toisaalta farmaseuttien myönteinen suhtautuminen unettomuuden lääkkeettömään itsehoitoon luo mahdollisuuksia apteekkien palvelutarjonnan laajentamiseen. Unettoman hoitopolku voisi siten alkaa yhä useammin apteekista. Tämä edellyttää kuitenkin farmaseuttien lisäkouluttautumista. Osa farmaseuteista tarvitsee koulutusta myös unettomuuden hoidon perustiedoista ja tietoa lääkäreiden unettomuuden hoitokäytännöistä.

KW - 317 Farmasia

M3 - Väitöskirja

SN - 978-951-51-3247-5

PB - University of Helsinki

CY - Helsinki

ER -