Samapalkkaisuus - neuvoteltu oikeus: Naisten ja miesten palkkaeriarvoisuus poliittisena ja oikeudellisena kysymyksenä korporatistisessa Suomessa

Miksi sukupuolten palkkaeron pienentäminen on niin vaikeaa? Miksi velvoitteita tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoituksien laatimiseen laiminlyödään työpaikoilla? Miten oikeistokonservatiivinen käänne näkyy samapalkkaisuuden politiikassa? Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia tässä väitöskirjassa, joka koostuu viidestä artikkelista ja yhteenvetoluvusta. Samapalkkaisuutta tutkitaan tasa-arvopoliittisena, työmarkkinapoliittisena ja oikeudellisena ilmiönä. Väitöskirjan tutkimuskohteena on samapalkkaisuuden politiikka ja naisten ja miesten palkkaeriarvoisuus poliittisena ja oikeudellisena kysymyksenä korporatistisessa Suomessa 2000-luvulla Väitöskirjassa tutkitaan, millaiset diskursiiviset ja institutionaaliset järjestykset rakentavat kehyksen samapalkkaisuuspolitiikalle ja mitä nämä diskursiiviset ja institutionaaliset järjestykset kertovat tasa-arvopolitiikan ja tasa-arvotyön sukupuolittuneista valtajärjestyksistä. Tutkimuskysymykset ovat: Miten sukupuolten välinen palkkaeriarvoisuus määrittyy yhteiskunnallisena ongelmana; miten palkkasyrjinnän kieltävä ja samapalkkaisuuden edistämistä edellyttävä tasa-arvo-oikeus ja palkat työmarkkinakysymyksenä kohtaavat poliittisessa prosessissa samapalkkaisuuden edistämisvelvoitteiden muotoilussa ja niiden toimeenpanossa työpaikoilla; ja mitä haasteita vallitseva oikeistokonservatiivinen ja uusliberaali aika asettaa tasa-arvo- ja samapalkkaisuuspolitiikalle, sen teemoille, instituutioille, kielelle ja toimijoille? Väitöskirjan teoreettinen viitekehys rakentuu korporatismin, vallan, sukupuolittuneiden diskurssien, instituutioiden ja toimijuuden tutkimuksesta. Keskeisin teoreettinen näkökulma on politiikan tutkimuksen feministinen uusinstitutionalismi ja virallisten ja epävirallisten instituutioiden ja toimijoiden analyysi sukupuolinäkökulmasta tarkasteltuna. Keskeisimmät tutkimusmenetelmät ovat feministis-diskursiivinen luenta, feministinen toimintatutkimus ja tasa-arvotyön tutkimus. Väitöskirjassa osoitetaan, että samapalkkaisuuden poliittisissa määrittelykamppailuissa hallitsevan aseman on saavuttanut hyötyjen paradigma, jossa samapalkkaisuus määrittyy neuvotteluiden kohteena sen sijaan, että se käsitettäisiin perus- ja ihmisoikeuksien eli oikeuksien paradigmassa. Tasa-arvopolitiikassa on käynnissä siirtymä kohti yksilöä korostavaa oikeistokonservatiivista politiikkaa ja sen uusliberaalia markkinalogiikkaa ja diskursseja. Väitöskirjan tärkein johtopäätös on, että samapalkkaisuuden politiikka tulee nähdä osana ihmisoikeuspolitiikkaa ja valtiovallan on otettava vahvemmin vastuu samapalkkaisuusperiaatteen toteuttamisesta. Väitöskirja avaa uuden näkökulman samapalkkaisuuden politiikkaan ja sitä kautta myös edustukselliseen demokratiaan, perus- ja ihmisoikeuksiin sekä korporatistisen järjestelmän murrokseen ja sukupuolten välisiin valtasuhteisiin.