The Active Agency of Ordinary People in Mediatized Crises

Tämä väitöskirja tutkii tavallisten ihmisten muuttuvaa kommunikatiivista roolia kriiseissä ja katastrofeissa hybridin mediaympäristön kontekstissa sekä kehittää aiheen tutkimukseen liittyvää metodologiaa. Väitöskirjassa esitetään, että tavallisten ihmisten aktiivinen toimijuus digitaalisilla media-alustoilla on nykyisten kriisien tärkeä piirre, joka muovaa sekä niiden kehittymistä että lopputulemia.

Väitöskirja yhdistää mediatutkimusta ja kriisi- ja katastrofitutkimusta. Väitöskirjan teoreettisena viitekehyksenä toimii keskustelu medialisaatiosta, joka tarkastelee mediavälitteisyyden merkitystä yhteiskunnallisissa muutoksissa. Kriisi- ja katastrofitutkimus on perinteisesti painottunut organisaatioiden ympärille, jolloin muiden sosiaalisten toimijoiden kommunikatiivinen rooli jäänyt vähemmälle huomiolle. Huomion kiinnittämiseksi tavallisten ihmisten mediakäytänteisiin ja toimijuuteen kriiseissä, tämä väitöskirja kytkeytyy alhaalta käsin nousevan medialisaation käsitteeseen hybridin mediaympäristön kontekstissa. Väitöskirja esittää, että hybridi mediaympäristö muodostaa kontekstin, jossa digitaalisilla media-alustoilla toimivat tavalliset ihmiset vastaavat kriiseihin perinteisten organisatoristen toimijoiden rinnalla. Tämä väitöskirja koostuu yhteenvetoluvusta ja neljästä osatutkimuksesta, joista kolme on painotukseltaan empiiristä ja yksi metodologinen. Aineisto koostuu neljästä erilaisesta, pääosin Twitteriin ja YouTubeen keskittyvästä aineistosta. Väitöskirjan monimenetelmällinen tutkimusasetelma painottaa laadullisia tutkimusmenetelmiä ja erityisesti digitaalista mediaetnografiaa, jota täydennetään laadullisella sisällönanalyysillä, lähiluvulla sekä laskennallisilla menetelmillä.

Väitöskirjassa kehitetään kolmen kriisiliitännäisen mediakäytänteen viitekehys: todistaminen kriisissä, vapaaehtoisuus kriisissä ja kriisiyhteisön rakentaminen. Väitöskirja esittää, että sivusta seuraamisen sijaan tavalliset ihmiset voivat näiden käytänteiden avulla omaksua aktiivisen toimijuuden, uusia rooleja sekä moraalista vastuuta kriiseissä ja katastrofeissa. Loppupäätelmissä tuodaan kuitenkin esille, että vaikka tavallisten ihmisten toimijuus ja käytänteet voivat muuttaa kriiseihin liittyviä hierarkioita, heijastavat ne silti olemassa olevia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia olosuhteita. Lisäksi väitöskirja toteaa, että digitaaliset media-alustat rohkaisevat tavallisia ihmisiä osallistumaan kriisien sosiaaliseen rakentamiseen ja tuottamiseen. Tämä luo kriiseihin monimutkaista ja hetkellistä dynamiikkaa. Väitöskirja esittää, että tähän dynamiikkaan on mahdollista tarttua metodologisella otteella, jossa digitaalista mediaetnografiaa täydennetään laskennallisella analytiikalla. Tämä lähestymistapa auttaa tutkijaa tarkastelemaan tavallisten ihmisten toimintaa digitaalisilla media-alustoilla yhtäältä tarkasti ja yksityiskohtaisesti, ja toisaalta suhteessa laajempaan viestintäympäristöön, sekä rakentamaan sillan näiden kahden eri tarkasteluskaalan välille. Soveltamalla alhaalta käsin nousevan medialisaation käsitettä, tämä väitöskirja valottaa niitä tapoja, joilla tavallisten ihmisten mediakäytänteet uudelleen muovaavat nykyisiä kriisejä ja katastrofeja.