Tuleminen vailla toistoa: A. N. Whiteheadin prosessiontologia

Tarkastelemme artikkelissa Alfred North Whiteheadin prosessifilosofiaa sen keskeisten käsitteiden avulla. Vaikka moni Whiteheadin innoittamista tutkimussuuntauksista ja ajattelijoista on ollut viime vuosina suosittu myös suomalaisissa keskusteluissa, Whiteheadin itsensä filosofia on jäänyt Suomessa toistaiseksi suhteellisen tuntemattomaksi. Esitämme, että Whiteheadin metafysiikan peruselementit virittäytyvät keskenään kahdella tavalla. Yhtäältä hänen ajatteluaan määrittää aktuaalisten objektien ja ikuisten objektien välinen tulemisen ja katoa­misen prosessi. Whiteheadille maailma on prosessi: hän pitää prosessia todellisuuden perusluonteena. Hänen prosessiontologiansa kuitenkin erottaa muista niin sanotuista tulemisen filosofioista sen ”okkasionalistinen” painotus. Toisin kuin esimerkiksi Bergson ja Deleuze, Whitehead ei tarkastele prosessia jatkuvana elämän uusintamisena, muutoksena ja vir­taavuutena, vaan hetkellisten ja atomististen aktuaalisten tapausten tulemisena. Hänelle ei ole olemassa mitään tulemisen jatkuvuutta, on vain jatkuvuuden tuleminen. Toisaalta Whiteheadin metafysiikka keskittyy kokemuksen tarkasteluun ja subjektien ja maailman suhteeseen siinä. Hänen mukaansa subjektit eivät edellä kokemuksiaan eikä maailma ole kokemuksen ulkopuolinen passiivinen kohde, vaan molemmat, niin subjekti kuin koettu maailmakin, konstituoituvat kokemuksessa. Kokemus muodostaa minkä tahansa objektin edellytyksen: ei ole mitään kokemuksesta irrallista, ja asiat koetaan – ne tulevat – aina tietyllä tavalla.