Understanding the role of gaze in momentary teacher-student scaffolding interaction during collaborative problem solving

Katse on olennainen osa vuorovaikutusta. Opettaja-oppilassuhde rakentuu tilannekohtaisen luokkahuonevuorovaikutuksen pohjalle. Tuore katseenseurantatutkimus on kartoittanut opettajan katseen yleisiä piirteitä, mutta opettajan katseen ja pedagogisten tavoitteiden välistä dynamiikkaa tai opettajan ja oppilaan välisiä katsekontakteja ei ole tutkittu. Tämän väitöstutkimus selvitti, miten opettajan tilannekohtaiset ongelmanratkaisun ohjaamisen tavoitteet ja interpersoonallinen käyttäytyminen näkyvät hänen katsekäyttäymisessään ja opettajan ja oppilaan katsevuorovaikutuksessa.

Tutkimuksessa oli aineistoa useista kannettavista päälle puettavista katseenseurantalaitteista aidoissa luokkahuoneympäristöissä sekä videonauhoitteita ja yhtä opettajahaastattelua. Oppilaat ratkaisivat ongelmatehtävää ryhmissä, ja opettajat ohjasivat tätä työskentelyä. Valitsin monimenetelmäisen lähestymistavan analyysiin saavuttaakseni syvällistä ymmärrystä tutkimusaiheesta.

Oppilaiden kasvot ja tehtäväpaperit olivat opettajan keskeisimmät katsekohteet. Hän katsoi näitä usein ja pitkillä katseilla läpi koko ongelmanratkaisun. Oppilaiden paperit olivat keskeisin katseen kohde kognitiivisen ohjauksen ja kasvot affektiivisen ohjauksen aikana. Opettaja katsoi oppilaiden käsiä ja kehoa usein mutta lyhyillä katseilla metakognitiivisen ohjauksen aikana. Sen sijaan opettaja katsoi oppilaiden eleitä harvoin, mutta nämä katseet olivat pitkiä ja tapahtuivat usein kognitiivisen ohjauksen aikana.

Oppilaat aloittivat kaksisuuntaisen katsekontaktin useammin kuin opettajat. Katsekontaktien esiintyvyys ja kesto riippuivat opettajan ohjauksen tavoitteista. Oppilaiden aloittamia katsekontakteja esiintyi eniten kognitiivisen ohjauksen aikana. Affektiivisen ohjauksen aikana opettajien aloittamat katsekontaktit olivat suhteellisen yleisiä. Oppilaat katsoivat opettajiaan kasvoihin useammin ja pidemmillä katseilla, kun nämä välittivät yhteyttä käyttäytymisellään. Oppilaiden aloittamat katsekontaktit oppimista tukevan opettaja-oppilasvuorovaikutuksen aikana olivat pitkiä.

Yhteenvetona todetaan, että kognitiivinen ohjausvuorovaikutus ja opettajan välittämä korkea yhteys ja toimijuus ohjaavat oppilaiden katsetta kohti opettajaa ja opettajan katsetta kohti opetussisältöjä. Affektiivisen ohjaus tukee kaksisuuntaisen katsevuorovaikutuksen toteutumista. Tilannekohtaisten aineistonkeruu- ja jatkuvien analyysimenetelmien käyttäminen tutkimuksessa on tärkeää, jotta voidaan huomioida yksilöiden väliset ja sisäiset vaihtelut ja kehittää interpersoonallisen käyttäytymisen ja ongelmanratkaisun ohjaamisen teorioita kohti opetusvuorovaikutuksen tilannekohtaisuuden ymmärrystä.