Sammanfattning
Tutkimuksen kohteena on säästöpankin yhteisömuoto pankin vakauden kannalta. Tutkimuksessa käsitellään pankkitoiminnan sääntelyä v. 1822 perustetun Turun Säästöpankin säännöistä v. 2014 luottolaitos- ja kriisinratkaisulakeihin saakka. Tutkimus lähtee siitä, minkä takia pankkitoiminta on ollut erityisen sääntelyn ja viranomaisvalvonnan kohteena. Tutkimuksessa tuodaan esille pankkien intressit lainvalmistelussa ja pankkivalvonnan järjestämisessä sekä mm. säästöpankkipuolueen merkitystä. Tutkimuksessa tulee esille, miten pankkien syntyhistoriat ovat vaikuttaneet niiden toimintaoikeuksiin ja lainsäädännön epätahtisuuteen. Säästöpankkien kohdalla vakaus perustui luotonannon turvallisuuteen ja yhteisvastuuseen oman vakuusrahaston kautta, kun esim. liikepankeissa se perustui yksin omaan pääomaan. Tässä mielessä pelkkä vakavaraisuusprosenttien vertailu on antanut väärän kuvan pankeille asetetuista vaatimuksista. Säästöpankin omistajattomuudesta seurasi, että hallituksen jäsenten vastuu on ollut ankara. Tutkimuksessa on käyty läpi säästöpankkien keskinäisen yhteisvastuun merkitys numeroina ja periaatteellisesti yksittäisten säästöpankkien ja koko pankkiryhmän olemassaolon ja maineriskin näkökulmasta sekä myös mistä 1990-luvun vahingonkorvausoikeudenkäynneissä oli kysymys. Vastuuseen joutumiseen liittyi sattumanvaraisuutta siinä mielessä kehen korvausvaatimukset kohdistettiin, josta syystä oikeudenkäyntien lopputuloksia ei pidetty oikeudenmukaisina. Julkisuuskaan ei ymmärtänyt, että tuomiot perustuivat lakiin eikä luottotappioiden suuruuteen. Tutkimuksessa on käyty läpi säästöpankkeja kohdanneet kriisit. Syyt ovat olleet poliittiset, ne ovat liittyneet rahamarkkinoiden säännöstelyn purkamiseen tai aiheutuneet talouselämän vastoinkäymisistä. Ensimmäinen kriisi koettiin talvella 1854, kun Krimin sodan seurauksena syntyi ryntäyksiä talletusten nostamiseen, ja viimeinen kriisi 1990-luvun alussa. Kriisien seurauksena laki on tehnyt samanhenkisille pankeille mahdolliseksi toimimisen yhteenliittymänä ja mm. säästöpankin muuttamisen osakeyhtiömuotoon. Toimialan yhteisvastuuta on lisätty talletussuoja- ja kriisinratkaisurahastoilla. Tutkimuksessa on kohdistettu kritiikkiä ns. pankkiveroon. Tutkimuksessa tulee esille, miksi sääntelyssä ja turvaamistoimissa on siirrytty ylikansallisiin ratkaisuihin.
Originalspråk | finska |
---|---|
Tilldelande institution |
|
Handledare |
|
Tilldelningsdatum | 8 apr. 2017 |
Utgivningsort | Helsinki |
Förlag | |
Tryckta ISBN | 978-952-10-7040-2 |
Elektroniska ISBN | 978-951-51-3065-5 |
Status | Publicerad - 8 apr. 2017 |
MoE-publikationstyp | G4 Doktorsavhandling (monografi) |
Vetenskapsgrenar
- 513 Juridik