Yksin opettamisesta yhdessä opettamiseen: Onnistunut yhteisopettajuus inkluusion tukena

Forskningsoutput: TidskriftsbidragArtikelVetenskapligPeer review

Sammanfattning

Perinteinen opettajuuden malli on pitkälti perustunut opettajien autonomian kunnioitukseen ja samalla luonut kouluihin yksintekemisen kulttuuria. 2000-luvulla opettajan tehtäväkuvat ovat olleet murroksessa ja ammattiin kohdistuvat odotukset ristiriitaisia. Siirtyminen oppimisen kolmiportaiseen tukeen vuonna 2010 velvoitti kaikki opettajat tarjoamaan tukea sitä tarvitseville oppilaille. Myös vuonna 2016 käyttöön otetussa opetussuunnitelmassa perusopetusta on sitouduttu kehittämään inkluusioperiaatteen mukaisesti. Inkluusio voidaan nähdä jatkumona, jonka toisessa päässä on sujuva inkluusio ja toisessa päässä totaalinen ekskluusio. Toimivan inkluusion saavuttaminen heterogeenisissä ryhmissä voi olla haasteellista. Yksi keino vastata oppilaiden tuen tarpeisiin sekä kehittää opetusta inklusiivisempaan suuntaan on yhteisopettajuus. Yhteisopettajuudella tarkoitetaan useamman opettajan yhdessä suunnittelemaa, toteuttamaa ja arvioimaa opetusta. Yhteisopettajuudesta on paljon hyötyä, mutta sen toteuttamisessa on usein myös haasteita. Tässä tutkimuksessa keskitytään tutkimaan opettajien onnistuneita yhteisopetuskokemuksia ala- ja yläkoulussa. Onnistuneista yhteisopetuskokemuksista on sisällönanalyysin keinoin tiivistetty kolme ydinkertomusta, jotka kuvaavat erilaisia tapoja toteuttaa yhteisopettajuutta. Nämä yhteisopetuksen toteutustavat sijoittuvat eri kohtiin inkluusion jatkumolla. Yhteisopettajuus näyttäytyy kehittyvänä, mutta selkeästi inkluusiota tukevana opetuksen tapana.
Originalspråkfinska
TidskriftKasvatus & Aika
Volym14
Utgåva1
Sidor (från-till)26-43
Antal sidor18
ISSN1797-2299
StatusPublicerad - 2020
Externt publiceradJa
MoE-publikationstypA1 Tidskriftsartikel-refererad

Vetenskapsgrenar

  • 516 Pedagogik

Citera det här